Satanen viikossa

Päivä on ollut ulkoiluntäytteinen. Puolen päivän jälkeen menin pihalle säätämään klossien kiinnikkeitä polkimissa. Käyttöä harjoitellessa niiden pitää olla riittävän löysällä, jotta oppii irrottamaan jalan polkimesta. Myöhemmin tekniikan tullessa tutuksi ja irrotuksen automatisoituessa kiinnikkeiden jousta voi kiristää.

Kävin läheisellä suoralla pyörätiellä kokeilemassa tekniikkaa ja totesin sen melko helpoksi. Kiinnikkeiden ollessa löysällä kenkä kuitenkin pääsee heilumaan, mikä ei ollut kovin tukevan tuntuista. Päätin kirstää jousta niin, että heiluminen loppui. Edelleen kun harjoittelin irrotusta, se onnistui hyvin.

Iltapäivällä poljin ystävän luokse Arabiaan ja lähdimme yhdessä käymään Pikkukoskella. Vaikka ennen asuin Arabiassa itsekin, en ollut edes tiennyt Pikkukosken uimarannan olemassaolosta. Nyt tiedän. Varsin mukavan oloinen paikka ihanien suurten kallioiden suojaamassa poukamassa. Lenkki kotoa Arabian kautta Pikkukoskelle ja takaisin Arabiaan kesti n. 40 minuuttia.

Hämmentävää polarpersonaltrainer.comista otetuissa tämänpäiväisissä harjoitustiedoissa on se, että kaikissa neljässä pätkässä, jotka otin Polariini talteen olen ollut suurimman osan ajasta sykealueella 3. Näin ei ole yleensä aikaisemmin käynyt. Johtuuko sykkeen kohoaminen tehostuneesta polkemisesta eli klosseista? Moiselle voisi olla selityksenä myös krapula, mutta sen mahdollisuutta ei ole. Täytyy tarkkailla jatkossa, miten sykkeet kehittyvät. Pitäisi ainakin kunnon nousta kohisemalla.

Lähtiessämme paluumatkalle Pikkukoskelta onnistuin ensimmäisen kerran kaatumaan, kun vasen jalka ei irronnutkaan polkimesta. Vauhtia ei ollut ja kaaduin kyljelleni ruohikolle. Ei sattunut. Vain ylpeyteni koki kolauksen. Lähtiessäni Arabista kohti keskustaa onnistuin sitten koheltamaan itseni nurin toisen kerran, tällä kertaa asfaltille, mutta jälleen hyvin hiljaisessa vauhdissa. Jälkiä kuitenkin tuli; kyynerpäähän, polveen ja sääreen vähän asfaltti-ihottumaan. Mutta sehän kuuluu kesään, eikö? Pysähdyin suosiolla löysäämään kiinnikkeen jousta ja polkemaan lopun illan vähän huteranoloisilla kiinnityksillä. Keskustassa ei parane säheltää ja kaatuilla, tai kohta jää jonkun yliajamaksi.

Keskustareissu sujui klossiongelmitta - onneksi. Ongelmana pyörässä ovat tällä hetkellä jarrujen säädöt ja takarenkaan parin millin heitto. Eräs miespuolinen ystäväni lupautui rihtaamaan takapyörän, jos menen käymään. Se muuten tuli pyytämättä ja yllättäen, enkä sitten voinut millään kieltäytyä tarjouksesta... ;)

Tälle viikolle asettamani tavoite 100 kilometriä viikon aikana tuli ylitettyä 10 kilometrillä. Ei voi muuta, kuin olla tyytyväinen.